NZ: Taupo ja Tongariro Crossing

Maanantaina aamulla jatkoin matkaa Taupoon, joka on Rotoruasta etelään suuren järven rannalla oleva pieni kaupunki. Tai no pinta-alaltaan se tuntui isolta, koska mun hostelli ei tosiaan ollut ihan keskustassa.

Majoituin Haka Lodge Taupossa, joka oli ihan kiva maanläheinen hostelli. Huoneet olivat isot ja hyvin kalustetut, ja sain jopa ihan oman sängyn. Ainoat huonot puolet hostellissa olivat sotkuinen keittiö ja vähän sulkeutunut ilmapiiri vieraiden kesken. Tokana päivänä onneksi sain kavereita, mutta se oli jo vähän myöhäistä. 

Olin sopinut tapaavani hollantilaisen Elviran ja hänen kaverinsa Kimin. Kumpikin olivat kolmekymppisiä, eli aika vanhoja kavereita mulle, mutta meillä oli tosi hauska päivä Taupojärven rannalla loikoillen ja rantabaarissa istuen. 

Illalla menimme katsomaan auringonlaskua järven rantaan vähän isommalla porukalla. Tapasin saksalaisen Milan, joka oli samana päivänä tehnyt Tongariro crossingin, jonka minä siis olin tekemässä seuraavana päivänä. Sain kuulla paljon hyviä vinkkejä vaellusta varten, esim että tavallisilla lenkkareilla pärjää ja että ei vaellus ole niin vaikea kuin se voisi olla.

Aamulla heräsin 4.50 laittautumaan valmiiksi vaellusta varten. Söin aamupalaa huonolla ruokahalulla, mutta olin kyllä tosi innoissani lähdössä kävelemään 20 kilometrin vuoren ylitystä. Ja siis tää ei ole nyt sarkasmia! Kello 5.50 kyyti tuli hakemaan mua ja muutamaa muuta backpackeriä hostellilta, ja lopulta puoli kahdeksan maissa olimme saapuneet Tongariron luonnonpuistoon.

Tutustuin kävellessä kanadalaiseen Kiraan ja toiseen ranskalaiseen tyttöön, jonka nimeä en muista, ja kävelimmekin sitten koko matkan kolmistaan.

Kuvista voi nähdä, että maasto oli paikoittain tosi kivikkoista ja hankalaa kävellä, ja toisaalla taas mentiin rakennettuja polkuja pitkin. Ensimmäisen tunnin aikana oli tosi kuuma, mutta heti, kun nousu vuorelle alkoi ja alkoi tuulla, täytyi mun laittaa takki ja hanskat päälle.

Tongariron tunnetuin vuori on Mt Ngauruhoe eli tutummin Lotreissa ollut Mount Doom eli Tuomiovuori (kuvassa mun takana). Muistaakseni se on noin 2200m korkea, mutta voin olla väärässäkin. Korkein kohta, johon me kiipesimme oli Red Crater 1868 metrin korkeudessa.

Vuorelle kiipeäminen tuntui ihan vuorelle kiipeämiseltä. Se oli tosi rankkaa ja välillä piti mennä kaikkien neljän raajan varassa, jos ei halunnut kompastua ja pudota. Tuuli oli pahimmillaan kai yli 40km/h ja aurinko häikäisi koko ajan. Meille sattui tosi hyvä ilma, koska yleensä Tongarirossa sataa vähintään kerran päivässä ja luntakin saattaa sadella.

Red Craterilta laskeuduttiin lähes pystysuoraa rinnettä, joka koostui irtohiekasta ja -kivistä, eli putoamisen pelko oli ajoittain henkeäsalpaava. Selvisin ihan naarmutta ja kaatumatta alas, mutta onnistuin melkein rikkomaan mun Niken lenkkarit. Laskeutuessamme näimme kolme ihanaa turkoosinhohtoista järveä, joita kutsutaan Emerald Lakeiksi. Ne ovat toinen Tongariron tunnetuimmista maamerkeistä.

Mutta tosiaan, kun jyrkimmältä vuorelta oltiin päästy vähän tasaisemmalle maalle, oli edessä vielä lähes 10 kilometrin kävely loivaa polkua alas rinteiltä. Tämä oli mielestäni paljon vaikeampaa ja väsyttävämpää, kuin itse vuoren ylitys. Jalkoihin sattui jo aika mainittavasti ja maisemat eivät enää vaihtuneet jokaisen mutkan takana, eli käveleminen muuttui haastavasta väsyttäväksi.

Kokonaisuudessaan meillä kesti ylitykseen 6 ja puoli tuntia, mikä on aika hyvä suoritus (koko matka oli 20 kilometriä ja askelia mulle tuli 33000). Yksi tyttö hostellihuoneestani oli tehnyt ylityksen 5 ja puolessa tunnissa, mutta joillain saattaa kestää lähes kahdeksankin tuntia. Viimeiset pari kilometriä kävellään sademetsässä, ja juurien seassa onnistuin muljauttamaan mun nilkan. Bussissa takaisin kotiin sain kylmäpakkauksen ja nilkka oli ihan ok jo seuraavana aamuna. Pitkän kävelyn jälkeen jaloista tosiaan katosi tunto, niin nilkat venähtivät helpommin.

Illalla menin vielä käymään kaupassa ja katsomaan auringonlaskua, mutta olin vaelluksen jälkeen niin väsynyt, että menin nukkumaan ennen kymmentä. Seuraavana päivänä lähdin bussilla Wellingtoniin, mutta siitä tulee sitten oma postauksensa. Tähän saakka mulla on ollut tosi mukava lomamatka, ja oon saanut nähdä niin paljon kaikkea hienoa ja tavata paljon erilaisia ihmisiä.

~ Hilda