Itärannikko: Cairns, Iso valliriutta ja Daintree Rainforest

Postauksen alkuun kuvat musta Isolla valliriutalla snorklaamassa. Käytiin myös laitesukeltamassa, mutta kerron siitä lisää myöhemmin postauksessa. 

Perjantaina 11.1. lennettiin Ilonan kanssa Sydneystä Cairnsiin myöhään illalla. Ennen lähtöä lentokentälle hyvästelin perheen, Duncan itki, koska ei ihan tainnut tajuta, että nähdään vielä ennen kuin lähden Suomeen. Lento sujui aika lailla ongelmitta, mutta yhdessä kohtaa oli pahin turbulenssi, mihin ikinä olen joutunut. Ulkona myrskysi ja salamat välkkyivät koko ajan. Kun astuimme ulos lentokoneesta Cairnsin lentoasemalle, ilmankosteuden nousun pystyi heti huomaamaan. Oli vaikeaa hengittää, mutta kyllä siihen tottui vähän ajan kuluttua. 

Otimme Uberin hostellille, joka sijaitsi aika lailla lentokentän ja keskustan puolimatkassa. Satoi vettä, mutta sade oli niin lämmintä, ettei se haitannut. Yövyimme Calypso-nimisessä hostellissa, joka oli tosi kiva. Siellä oli vähän liikaa suomalaisia mun makuun, mutta muuta valitettavaa ei ollut. 

Lauantaina lähdimme keskustaan hostellin ilmaisella bussilla varaamaan meille riuttamatkaa ja sademetsäretkeä. Yhteensä molemmat kokopäivän retket maksoivat 380 dollaria, mikä on ihan ok hinta. 

Kulutimme päivän kiertelemällä keskustaa, kävimme mm. taidegalleriassa ja näimme mun kaveria Kiraa, jonka tapasin Uudessa-Seelannissa. Illalla menimme hostellille kokkaamaan tortilloita ja ajoissa nukkumaan, koska seuraavana aamuna lähdimme riutalle. 

Puut olivat täynnä lepakoita

Lähdimme aamulla seitsemältä hostellilta keskustaan, ja meillä olikin siinä tunti aikaa ennen laivan lähtöä. Menimme Cairnsin laguunille ottamaan kuvia ja viettämään aikaa ennen lähtöä.

Matka riutalle kesti 90 minuuttia ja sinä aikana Ilonalle tuli tosi paha olo, koska aallot olivat niin isot. Ei mullakaan kovin hyvä olo ollut, mutta lähdin silti innoissaan snorklaamaan. En ollut ennen snorklannut, joten mua vähän jännitti hypätä veteen. Aallot olivat vieläkin aika isot, joten se teki snorklaamisesta vaikeampaa, mutta opin aika nopeasti. Riutta näytti mun mielestä vähän apealta verrattuna kuviin, joita olin nähnyt. Värit olivat paljon ruskeammat ja kaloja oli vähemmän. Ja meille siis kerrottiin, että ReefQuest vie yleensä parhaille paikoille snorklaamaan.

Vähän myöhemmin tuli meidän vuoro mennä sukeltamaan, joten uin takaisin laivalle ja sain päälleni sukellusvarusteet. Happipullo painoi enemmän kuin oletin. Sitten vain hypättiin varusteet päällä veteen ja odotettiin ohjaajan ohjeita. Ilonalla oli tässä vaiheessa tosi huono olo, ja kun lopulta pääsimme pinnan alle, hän oksensi. Ja oksensi muutaman muunkin kerran, eikä loppujen lopuksi pystynyt tekemään koko sukellusta.

Mua ahdisti aluksi ihan älyttömän paljon olla veden alla ja hengittää, koska rekulaattorista kuului outo ääni ja muutenkin tuntui, etten saanut tarpeeksi happea. Meidän piti myös harjoitella kolme taitoa, ennen kuin saatiin laskeutua syvemmälle. Piti osata ottaa rekulaattori pois suusta ja laittaa se takaisin (tässä meinasin heti tukehtua) ja tyhjentää maski vedestä. Harjoittelimme myös korvien poksautusta, mikä oli mulle vaikein taito.

Sukellus kesti kokonaisuudessaan varmaan 50 minuuttia, mutta kaiken panikoimisen ja säätämisen jälkeen vietimme meren pohjassa noin puoli tuntia. Mua sattui koko ajan korviin, välillä vain toiseen ja välillä molempiin. Sukellusohjaaja osasi kuitenkin hyvin auttaa mua, ja onneksi meitä olikin vain kaksi oppilasta, koska Ilona ja toinen tyttö jäivät pois.

Näimme paljon kaloja ja riuttaa ihan lähietäisyydeltä. Haita tai kilpikonnia ei kuitenkaan näkynyt, mihin olin vähän pettynyt. Laitesukeltaminen oli tosi siistiä ja vielä siistimpää oli saada kokea se Isolla valliriutalla, Unescon maailmanperintökohteessa.

Toisessa snorklauspaikassa Ilona pääsi takaisin veteen matkapahoinvointilääkkeen ansiosta

Seuraavana päivänä lähdimme maailman vanhimpaan sademetsään, Daintree rainforestiin. Matkustimme Uncle Brians -nimisellä matkanjärjestäjällä, jota mulle olo suositeltu jo Melbournessa. Kuljimme hauskalla pikkubussilla, jossa meitä oli yhteensä 19 retkeilijää ja oppaamme Brad. Ajoimme ensin Daintree riverille, Cairnsista pari tuntia pohjoiseen.

Tällaisella bussilla ajeltiin 

Joella pääsimme lautalle, jolla ajelimme ympäriinsä noin tunnin ajan. Ensimmäisten 45 minuutin aikana emme nähneet yhtään krokotiilia, mutta sitten onneksi löysimme yhden! Se oli tosi iso, pituudeltaan yli neljä metriä ja se ui ihan lähietäisyydellä meistä. Näimme myös naaraskrokotiilin nukkumassa pientareella, mutta oksien takia en saanut siitä kovin hyvää kuvaa.

Päivä jatkui lounaalla Cape Tribulationissa, joka on maailman ainoa paikka, jossa kaksi maailmanperintökohdetta, Daintree rainforest ja Great Barrier Reef, kohtaavat.

Lounaan jälkeen menimme uimaan kristallinkirkkaaseen puroon sademetsän keskelle. Näimme kilpikonnan vedessä, ja se tuli ihan lähelle, kun otimme siitä kuvia.

Puron vesi oli ihanan viileää (täällä merivesi on 30°C ja altaissa vieläkin kuumempaa) ja uimme siellä hyvän tovin.

Paluumatka tuntui kestävän ikuisuuden, koska pysähdyimme aika monissa paikoissa ottamassa kuvia. Pysähdyimme myös Port Douglasin lomakylässä, joka oli tosi söpö paikka.

4 Mile Beach

Illan vietimme hostellilla syöden ja päivitellen Instagram-tilejämme. Otimme yöbussin Townsvilleen ja se lähti vasta yhdeltä yöllä, eli meillä oli monta tuntia odotteluaikaa.

~ Hilda