I've been here for a month
Maanantaina mulle tulee kuukausi aussielämää täyteen, onpa aika mennyt nopeesti! 8.9. saavuin Sydneyn kentälle ja en tiennyt yhtään, mitä odottaa. Nyt ainakin sata kokemusta ja elämystä rikkaampana ja kuukauden vanhempana voin sanoa, että oli hyvä päätös lähteä tänne. Toki kaipaan Suomea silloin tällöin, etenkin aamuisin saattaa tulla koti-ikävä. Eniten ikävöin tietysti kavereita ja perhettä, mutta suuressa roolissa on ollut myös ruoka, etenkin ruisleipä ja tutut karkit. Olen kuitenkin löytänyt uudet omat heikkouden kohteeni myös täältä, nimittäin Tim Tamit, hillovoileivät ja kauramurot macadamia-pähkinöillä.
Ajattelin kirjoittaa taas perinteisen viikkopostauksen tästä neljännestä viikosta. Aika on kulunut välillä tosi hitaasti (olen ollut lasten kanssa pitkiä päiviä) ja välillä taas tosi nopeasti, miten nyt yhtäkkiä on taas sunnuntai?
Maanantai 1.10.
Maanantaina oli public holiday eli ei tarvinnut olla töissä. Aamulla nukuin pitkään ja katselin Uuden päivän uudet jaksot. Iltapäivällä menin Violaa vastaan Centralille ja kävelimme siitä Broadwaylle shoppailemaan. Kulutimme aikaa etsimällä vyölaukkuja sunnuntain color runia varten samalla, kun odottelimme muita tyttöjä paikalle.
Broadway on siis mun lähikauppakeskus, jossa mun on tullut käytyä jo vähän turhankin paljon tuhlaamassa rahaa. Tällä kertaa löysin mm. uudet shortsit ja vesipullon. Kävimme syömässä ketjuravintola Grill'd:issä, söin vegaanisen juustohampparin ja oli kyllä hyvää. Ravintola oli muuten ihan perus, ei mitenkään ihmeellinen, vaikka yksi lempitubettajistani (Adelaine Morin) sitä hehkuttikin.
Illemmalla menin balettitreeneihin pitkästä aikaa, ja opettelimme variaatiota Corsairesta. Opin sen aika hyvin ja toivon, että teemme sitä vielä uudelleen joku kerta. Tunnin jälkeen jäimme kuvaamaan videoita kahden tanssijan kanssa, ja kotona taisin olla vasta paljon kymmenen jälkeen. En malta odottaa seuraavia balettitreenejä, jotka ovat valitettavasti vasta kahden viikon päästä.
Tiistai 2.10.
Tiistaina aloitin rankimman työviikon tähän mennessä. Menimme lasten kanssa uimaan läheisen puiston julkiselle altaalle, koska ilma oli aurinkoinen. Parin tunnin uimisen (ja lasten tappelemisen) jälkeen söimme lounasta puiston kahvilassa sulassa sovussa. Oli ihanaa istua auringossa ja viettää aikaa lasten kanssa.
Illemmalla emme tehneet mitään erityistä, pelasimme Monopolia varmaan kolme tuntia ja söimme pastaa illalliseksi. Oikeastaan olemme tainneet syödä pastaa koko viikon... Päivä oli kulunut yllättävän nopeasti, mutta 10,5 tuntia töitä sai minut nukahtamaan heti, kun sammutin valot. Se on kyllä vähän ärsyttävää, että pitkän työpäivän jälkeen ei usein jaksa enää tehdä mitään ja illan vapaa-aika menee "hukkaan" Netflixiä katsomalla.
Keskiviikko 3.10.
Päivän ohjelmana oli mennä käymään Broadwaylla pelaamossa ja sen jälkeen pidimme puistossa piknikin. Poika sai kotimatkalla ensimmäisen oikeasti pahan raivokohtauksen ja luulin, että kaikki olisi okei, kun pääsisimme kotiin. Tilanne kuitenkin muuttui yhä pahemmaksi ja päätin antaa lasten katsoa telkkaria loppupäivän, koska tappelusta ei olisi muuten tullut loppua millään. Keskiviikkona ei muuten tapahtunut mitään erityistä, illalla olin taas väsynyt ja toivoin, että torstaista tulisi parempi päivä.
Torstai 4.10.
Yön aikana oli satanut kaatamalla vettä, ja aamu oli ihan harmaa. Emme siis lähteneet talosta minnekään, vaan päätimme askarrella ja pelata lautapelejä. Pojalla oli taas vaikeat hetkensä, ja hetken aikaa ehdin pelätä sekä omieni että tytön hiusten puolesta. Lasten isosiskosta oli apua vaikeissa tilanteissa ja lopulta onnistuimme olemaan sovussa loppupäivän ajan. Illalla menin käymään Broadwaylla taas kerran, löysin vyölaukun sunnuntaita varten ja ostin timtameja. Oli siis ihan kiva lopetus vaikealle päivälle ja mieltä piristi se, että viikonloppu lähestyi.
Perjantai 5.10.
Vettä satoi myös koko perjantain, eli emme taaskaan oikeastaan tehneet mitään järkevää. Kävimme pojan kanssa kaupasta hakemassa leipomistarvikkeita, koska torstaina oli ollut cinnamon bun day ja halusin tehdä korvapuusteja. Taikinan tein yksin, koska en halunnut sen menevän pilalle, mutta annoin lasten kokeilla valmiin taikinan kaulitsemista, täyttämistä ja rullaamista. Lopputulos oli yllättävän hyvä ja pullntuoksu toi ihan Suomi-kodin tunnun keittiöön! Laitoin taikinan sekaan kookosjauhoa, mikä sai pulliin tosi pehmeän koostumuksen.
Leivoimme myös kuppikakkuja, jotka hotkittiin parempiin suihin jo samana iltana. Dare (yksi koirista) taisi syödä/varastaa kolmaosan. Korvapuusteja tässä talossa ei taas osattu kauheasti arvostaa, mutta saanpahan itse enemmän...
Illalla kävimme shoppailemassa ja syömässä Darling Harbourissa Veran, Emmin ja Elinan kanssa.
Lauantai 6.10.
Edellisenä iltana hostäiti oli sanonut, että saan nukkua niin pitkään, kun haluan. Olin silti laittanut varmuuden vuoksi herätyksen 9.30, mutta yhdeksältä hostisä soitti, että minun pitäisi olla töissä ihan pian. Hän ja teini tosiaan lähtivät lauantaiaamuna Amerikkaan kolmeksi viikoksi, ja minun piti olla lastenvahtina. En ollut kovin iloinen ennenaikaisesta herätyksestä, mutta toisaalta sain koko aamun katsella Tanssii tähtien kanssa ja syödä korvapuusteja, koska lapset katsoivat elokuvaa. Iltapäivällä kävimme puistossa, mutta lapset alkoivat taas riidellä ja päätin, että olisi parasta tulla vain takaisin kotiin.
Illemmalla Jessica, Vera ja Emmi tulivat nopeasti käymään (Jessica jätti tavaroita tänne) ja menimme yhdelle suomalaiselle tytölle illanviettoon. Söimme pitsaa ja herkkuja ja oli kyllä kiva päästä pitkän työviikon jälkeen vihdoin rentoutumaan. Työtunteja mulla oli tällä viikolla lähemmäs 50, ja en yhtään ihmettele, miksi päätäni särki koko lauantai-illan.
Sunnuntai 7.10.
Heräsimme Jessican kanssa aikaisin aamulla ja tajusimme, että kelloja oli siirretty yön aikana. Aikaero on nyt kahdeksan tuntia, ja sitten kun Suomessa siirretään kelloja, se on on jo yhdeksän tuntia. Nytkin tuntuu jo kamalan vaikealta sopia kaikille sopivia puheluajankohtia kavereiden kanssa.
Tänään meillä oli siis pitkään odotettu Sydney color run, joka järjestettiin Olympic parkissa noin puolen tunnin junamatkan päässä. Oli tosi hauskaa juosta Suomi-tiiminä viisi kilometriä ja saada lopussa ilmaisia (oltiin kyllä maksettu tästä tapahtumasta 50 dollaria) donitseja, vesipulloja, poretabletteja ja ties mitä.
Juoksun jälkeen menimme Ikeaan syömään, ja ostin myös mukaan paketillisen ruisnäkkäriä, joka on tuotettu Suomessa! Ja irtokarkkejakin siis ostin. Oli ihanan kotoista käydä Ikeassa. Nyt illalla juttelin videopuhelua ja tavallista puhelua Suomeen kavereille ja vanhemmille. Tuntuu, että näistä sunnuntain puheluista on tulossa tapa, samoin kuin blogin kirjoittelustakin.
Ensi viikolla mulla on tideossa taas samanmoinen määrä töitä - ja onneksi myös palkkaa. Haluaisin kovasti alkaa suunnitella viikonloppumatkaa jonnekin lämpimään, koska sade ja 16 astetta ei ole ihan sitä, mitä lähdin Australiasta hakemaan.
~ Hilda
Ajattelin kirjoittaa taas perinteisen viikkopostauksen tästä neljännestä viikosta. Aika on kulunut välillä tosi hitaasti (olen ollut lasten kanssa pitkiä päiviä) ja välillä taas tosi nopeasti, miten nyt yhtäkkiä on taas sunnuntai?
Maanantai 1.10.
Maanantaina oli public holiday eli ei tarvinnut olla töissä. Aamulla nukuin pitkään ja katselin Uuden päivän uudet jaksot. Iltapäivällä menin Violaa vastaan Centralille ja kävelimme siitä Broadwaylle shoppailemaan. Kulutimme aikaa etsimällä vyölaukkuja sunnuntain color runia varten samalla, kun odottelimme muita tyttöjä paikalle.
Broadway on siis mun lähikauppakeskus, jossa mun on tullut käytyä jo vähän turhankin paljon tuhlaamassa rahaa. Tällä kertaa löysin mm. uudet shortsit ja vesipullon. Kävimme syömässä ketjuravintola Grill'd:issä, söin vegaanisen juustohampparin ja oli kyllä hyvää. Ravintola oli muuten ihan perus, ei mitenkään ihmeellinen, vaikka yksi lempitubettajistani (Adelaine Morin) sitä hehkuttikin.
Illemmalla menin balettitreeneihin pitkästä aikaa, ja opettelimme variaatiota Corsairesta. Opin sen aika hyvin ja toivon, että teemme sitä vielä uudelleen joku kerta. Tunnin jälkeen jäimme kuvaamaan videoita kahden tanssijan kanssa, ja kotona taisin olla vasta paljon kymmenen jälkeen. En malta odottaa seuraavia balettitreenejä, jotka ovat valitettavasti vasta kahden viikon päästä.
Tiistai 2.10.
Tiistaina aloitin rankimman työviikon tähän mennessä. Menimme lasten kanssa uimaan läheisen puiston julkiselle altaalle, koska ilma oli aurinkoinen. Parin tunnin uimisen (ja lasten tappelemisen) jälkeen söimme lounasta puiston kahvilassa sulassa sovussa. Oli ihanaa istua auringossa ja viettää aikaa lasten kanssa.
Illemmalla emme tehneet mitään erityistä, pelasimme Monopolia varmaan kolme tuntia ja söimme pastaa illalliseksi. Oikeastaan olemme tainneet syödä pastaa koko viikon... Päivä oli kulunut yllättävän nopeasti, mutta 10,5 tuntia töitä sai minut nukahtamaan heti, kun sammutin valot. Se on kyllä vähän ärsyttävää, että pitkän työpäivän jälkeen ei usein jaksa enää tehdä mitään ja illan vapaa-aika menee "hukkaan" Netflixiä katsomalla.
Keskiviikko 3.10.
Päivän ohjelmana oli mennä käymään Broadwaylla pelaamossa ja sen jälkeen pidimme puistossa piknikin. Poika sai kotimatkalla ensimmäisen oikeasti pahan raivokohtauksen ja luulin, että kaikki olisi okei, kun pääsisimme kotiin. Tilanne kuitenkin muuttui yhä pahemmaksi ja päätin antaa lasten katsoa telkkaria loppupäivän, koska tappelusta ei olisi muuten tullut loppua millään. Keskiviikkona ei muuten tapahtunut mitään erityistä, illalla olin taas väsynyt ja toivoin, että torstaista tulisi parempi päivä.
 |
| Lintubongari vauhdissa |
Torstai 4.10.
Yön aikana oli satanut kaatamalla vettä, ja aamu oli ihan harmaa. Emme siis lähteneet talosta minnekään, vaan päätimme askarrella ja pelata lautapelejä. Pojalla oli taas vaikeat hetkensä, ja hetken aikaa ehdin pelätä sekä omieni että tytön hiusten puolesta. Lasten isosiskosta oli apua vaikeissa tilanteissa ja lopulta onnistuimme olemaan sovussa loppupäivän ajan. Illalla menin käymään Broadwaylla taas kerran, löysin vyölaukun sunnuntaita varten ja ostin timtameja. Oli siis ihan kiva lopetus vaikealle päivälle ja mieltä piristi se, että viikonloppu lähestyi.
 |
| Yritin herättää kadonneita taiteilijanlahjojani |
Perjantai 5.10.
Vettä satoi myös koko perjantain, eli emme taaskaan oikeastaan tehneet mitään järkevää. Kävimme pojan kanssa kaupasta hakemassa leipomistarvikkeita, koska torstaina oli ollut cinnamon bun day ja halusin tehdä korvapuusteja. Taikinan tein yksin, koska en halunnut sen menevän pilalle, mutta annoin lasten kokeilla valmiin taikinan kaulitsemista, täyttämistä ja rullaamista. Lopputulos oli yllättävän hyvä ja pullntuoksu toi ihan Suomi-kodin tunnun keittiöön! Laitoin taikinan sekaan kookosjauhoa, mikä sai pulliin tosi pehmeän koostumuksen.
Leivoimme myös kuppikakkuja, jotka hotkittiin parempiin suihin jo samana iltana. Dare (yksi koirista) taisi syödä/varastaa kolmaosan. Korvapuusteja tässä talossa ei taas osattu kauheasti arvostaa, mutta saanpahan itse enemmän...
Illalla kävimme shoppailemassa ja syömässä Darling Harbourissa Veran, Emmin ja Elinan kanssa.
 |
| Söin intialaisen vegaaniburgerin, Emmillä taas lautasellaan krokotiilia |
Lauantai 6.10.
Edellisenä iltana hostäiti oli sanonut, että saan nukkua niin pitkään, kun haluan. Olin silti laittanut varmuuden vuoksi herätyksen 9.30, mutta yhdeksältä hostisä soitti, että minun pitäisi olla töissä ihan pian. Hän ja teini tosiaan lähtivät lauantaiaamuna Amerikkaan kolmeksi viikoksi, ja minun piti olla lastenvahtina. En ollut kovin iloinen ennenaikaisesta herätyksestä, mutta toisaalta sain koko aamun katsella Tanssii tähtien kanssa ja syödä korvapuusteja, koska lapset katsoivat elokuvaa. Iltapäivällä kävimme puistossa, mutta lapset alkoivat taas riidellä ja päätin, että olisi parasta tulla vain takaisin kotiin.
Illemmalla Jessica, Vera ja Emmi tulivat nopeasti käymään (Jessica jätti tavaroita tänne) ja menimme yhdelle suomalaiselle tytölle illanviettoon. Söimme pitsaa ja herkkuja ja oli kyllä kiva päästä pitkän työviikon jälkeen vihdoin rentoutumaan. Työtunteja mulla oli tällä viikolla lähemmäs 50, ja en yhtään ihmettele, miksi päätäni särki koko lauantai-illan.
Sunnuntai 7.10.
Heräsimme Jessican kanssa aikaisin aamulla ja tajusimme, että kelloja oli siirretty yön aikana. Aikaero on nyt kahdeksan tuntia, ja sitten kun Suomessa siirretään kelloja, se on on jo yhdeksän tuntia. Nytkin tuntuu jo kamalan vaikealta sopia kaikille sopivia puheluajankohtia kavereiden kanssa.
Tänään meillä oli siis pitkään odotettu Sydney color run, joka järjestettiin Olympic parkissa noin puolen tunnin junamatkan päässä. Oli tosi hauskaa juosta Suomi-tiiminä viisi kilometriä ja saada lopussa ilmaisia (oltiin kyllä maksettu tästä tapahtumasta 50 dollaria) donitseja, vesipulloja, poretabletteja ja ties mitä.
 |
Ennen juoksua suomenliput poskilla        |
Juoksun jälkeen menimme Ikeaan syömään, ja ostin myös mukaan paketillisen ruisnäkkäriä, joka on tuotettu Suomessa! Ja irtokarkkejakin siis ostin. Oli ihanan kotoista käydä Ikeassa. Nyt illalla juttelin videopuhelua ja tavallista puhelua Suomeen kavereille ja vanhemmille. Tuntuu, että näistä sunnuntain puheluista on tulossa tapa, samoin kuin blogin kirjoittelustakin.
Ensi viikolla mulla on tideossa taas samanmoinen määrä töitä - ja onneksi myös palkkaa. Haluaisin kovasti alkaa suunnitella viikonloppumatkaa jonnekin lämpimään, koska sade ja 16 astetta ei ole ihan sitä, mitä lähdin Australiasta hakemaan.
~ Hilda
Kevät keikkuen tulee sinnekin.
ReplyDelete