Ajatuksia kotiinpaluusta

Viimeaikoina oon pohtinut paljon sitä, miten helposti lopulta sopeuduin elämään maailman toisella puolen. En haluaisi lähteä täältä pois, koska olen vihdoin löytänyt kivan perheen ja kivoja kavereita, kivan tanssipaikan ja kivan uuden harrastuksen. Olen löytänyt paikkani elämässä täällä, toki välillä tuntuu, että aika riittäisi enempäänkin. Olen oppinut viettämään aikaa yksin, mutta myös tapaamaan uusia ihmisiä ihan extempore ja juttelemaan ventovieraille kassajonossa. 

Olen tottunut ajattelemaan lähitulevaisuuteni Australiaan. Monta kertaa olen miettinyt, että sitten joku viikonloppu käyn tuolla ja sitten toisena voidaan porukalla keksiä jotain hauskaa. Nyt kun kotiinpaluupäivä on selvillä, tajusin, että ei mulla ole enää montaa viikonloppua Sydneyssä jäljellä. Ensi viikonloppuna haluaisin lähteä Mudgeehen perheen kanssa, koska muuten en ehdi. Lähitulevaisuus täällä alkaa loppua kesken. 

Kevät on tuonut ihanat kukat puihin

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että palaan Suomeen 31.1. ja töihin Ahjolaan 3.2. Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti palata 13.1. mennessä, mutta lennot heti uudenvuoden jälkeen maksavat kaksi kertaa enemmän kuin tammikuun loppupuolella lähtevät. Nekin lennot ovat kyllä tässä viimeisen viikon aikana kallistuneet lähes 300 dollarilla, eli mun pitää mahdollisimman pian päättää millä lennolla tulen.

Darling harbour vähän ennen auringonlaskua

... ja auringonlaskun jälkeen

Sinänsä olen innoissaan Suomeen paluusta, koska pääsen taas treeneihin ja ohjaamaan balettia ja showtanssia. Opiskeluakin on vähän ollut ikävä, ja nyt olen varma, että haluan yrittää päästä lääkikseen tänä keväänä ihan täysillä. Tai siis niin täysillä, kun pystyn. Jos oikeasti täysillä haluaisin sinne, en olisi nyt täällä Australiassa hengailemassa. On myös kiva päästä omaan kotiin, omaan sänkyyn, koska täällä talossa on ollut viime aikoina aika paljon ongelmia mm. torakoita ja kirppuja. Hämähäkkejä ei ole onneksi vielä näkynyt kuin vain yksi pieni musta.

Kauppakeskuksissa on laitettu joulukoristeet esille

Taas kerran chocolate cinnamon babkalla

 Odotan myös suomalaisten kavereiden näkemistä. Täältä olen löytänyt ihania uusia ystäviä kotoisin niin Italiasta, Saksasta kuin Ahvenanmaaltakin, mutta on kiva tietää, että Suomessa mua oottaa mun omat kaverit. Uusiin ihmisiin tutustuminen on kivaa, mutta ajan kanssa siitä tulee vähän väsyttävää.

Duncan ja ruusu 

Huolestuttavaa, että perjantai-illan ateriat on näyttänyt tältä jo aika monena viikkona

Suomessa on kiva myös päästä omien tuttujen ruokatuotteiden luokse. En oikeastaan malta odottaa, että saan taas härkistä, Hoviruuan karjalanpiirakoita ja Alpron vaniljasoijajugurttia. Toki oon täällä saanut paljon uusia resepti-ideoita, olen hurahtanut aasialaiseen ruokaan ja osaan tehdä ihan hyviä riisinuudelibowleja. Valmisruokaa en ole syönyt lähes kertaakaan, kun täällä ei ole yhtään niin hyvät valikoimat kuin Suomessa. Olen siis vihdoin alkanut kokkaamaan arkisin, mitä kotona en oikein tehnyt, kun "ei ollut aikaa".

Käytiin Jessican kanssa Royal Botanic Gardensissa eilen. 

Opera House ja Harbour Bridge samassa kuvassa

Sydneyn skyline on tosi nätti

Jessicasta on tullut mun aussibestis, kun asutaan 2min päässä toisistamme. 

Joulukuusia on alkanut ilmestyä vähän kaikkialle, mutta valitettavasti hostperheellä ei kuulemma ole täällä kuusta jouluaikaan

 Joulukuussa lähden kymmeneksi päiväksi Uuteen-Seelantiin, ja en varmaan ikinä ole ollut näin innoissaan mistään matkakohteesta. Mulla on lennot varattuna Aucklandiin, mutta tarkoituksena olisi käydä myös Wellingtonissa bussilla pysähdellen matkalla mielenkiintoisissa paikoissa ja sitten tulla yöbussilla takaisin Aucklandiin. Saa nähdä miten suunnitelma onnistuu kymmenen päivän aikana, koska nähtävää on tosi paljon.

Ihana Thunder nukkui mun sylissä eilen, kun odottelin dinneriä. 

Tänään söin parhaimman burgerin ikinä Sydney Vegan Marketissa. Olin siellä saksalaisen Julian kanssa, hän on myös vegaani ja viihdyttiinkin marketeilla lähes kolme tuntia jutellen kaikkea veganismista. 

Jälkkäriksi ostimme kakkupalat

Kotiinpaluu tuntuu siis päällisin puolin tosi kivalta ajatukselta ja oikeastaan ihan odotan sitä hetkeä, kun astun lentokoneesta ulos kylmään ilmaan ja pimeyteen. Tai no nyt kun ajattelin sen noin, niin en kyllä haluakaan tulla takaisin. Aion siis nauttia täysin rinnoin tästä auringosta ja palmuista teiden vierillä ja iloisista ihmisistä ja kuudesta karvaturrista nukkumassa mun jalkojen päällä. Aion antaa lapsilta saatujen halauksien lämmittää mieltä ja sanoa useammin kyllä kuin ei.

Tää postaus oli nyt aika lailla ajatuksenvirtaa. Kirjoitin samalla, kun hengailin hostperheen ja Lottien ja Miken kanssa keittiössä. Huomenna menen Jessican kanssa surffaamaan, saa nähdä mitä siitä tulee...

~ Hilda