Melbourne ja Great Ocean Road

Aikaisin joulupäivän aamuna lähdin taas vaihteeksi lentokentälle, tällä kertaa kuitenkin kotimaan kentälle. Mun lento oli 1,5 tuntia myöhässä, joten mulla oli hyvin aikaa hyödyntää juuri alkaneita alennusmyyntejä, ja löysinkin hajuveden jota oon monta vuotta etsinyt tuloksetta.

Saavuin Melbourneen iltapäivällä, oli ainakin 35 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Kävelin Southern Cross asemalta hostellille (Melbourne Central YHA), jossa tapasin mun matkakaverit Nicolen ja Lucien. Lähdimme Brighton Beachille katsomaan maailmankuuluja värikkäitä uimakoppeja, mutta ranta oli niin täynnä turisteja, että ei siellä jaksanut olla kauaa. Australian lipulta näyttävän uimakopin edessä oli ainakin 30 metrin jono, kun ihmiset halusivat ottaa kuvia sen kanssa. 

Kuvassa vasemmalta oikealle Nicole, Lucie, minä ja Margot

Tässä vielä toinen ryhmäkuva

Rannalla tuuli, eikä ollut enää kovin lämmin

Lucie Ranskasta kuvassa, Nicole on saksalainen

Jatkoimme St Kilda Beachille, jossa oli paljon porukkaa viettämässä joulua. Alkoholinkäyttö oli rannalla kielletty, ja näimmekin poliisien kiertelevän ihmisten keskellä ja kaatelevan juomia pois. Tuuli oli nyt jo tosi kylmä, joten päätimme vain lähteä takaisin hostellille valmistautumaan jouluillan illalliseen.

Menimme Nandosiin syömään, vaikka tarkoitus oli ollut mennä ihan hienoon ravintolaan joulun kunniaksi. Söin kasvisburgerin, ja sitten menimme vielä jälkiruualle donitsikahvilaan. Melbourne oli mielestäni tosi kiva kaupunki ilta-aikaan, ja muutenkin pidin siitä, vaikka se tuntui aika isolta verrattuna Sydneyyn. Asukkaita siellä on vähemmän, mutta pinta-alaltaan se vaikutti isommalta.

Seuraavana aamuna menimme hakemaan vuokra-autoa Europcarista, ja erinäisten ongelmien jälkeen ja myöhästelevän kuskin saavuttua paikalle saimme sen myös lopulta käyttöön. Meidän kuskimme Margot (USA) oli tunnin myöhässä, eikä tosiaan edes pahoitellut myöhästymistään. Pääsimme kuitenkin lopulta matkaan kohti Great Ocean Roadia. Ensimmäinen pysähdys oli Bells Beachilla, jossa söimme lounasta ja nautimme kuumasta auringosta.

En tosiaankaan muista missä seuraavassa kuvassa näkyvä majakka oli.

Pysähdyimme päivän aikana tosi monessa paikassa, eli en muista paikkojen nimiä. Maisemat olivat upeat, kuten kuvista näkyy. Kokonaisuudessaan meillä kesti Melbournesta Princetowniin pysähdykset mukaanlukien noin kymmenen tuntia. Päivä oli siis pitkä, ja luulen että sain auringonpistoksen, koska illalla kärsin kamalasta pahoinvoinnista ja päänsärystä.

Great Ocean Road kiemurteli pitkin rantaviivaa

Menimme katsomaan Great Ocean Roadin tunnetuinta nähtävyyttä eli 12 Apostolia. Niitä ei tosiaan ole enää kahtatoista, jos oikein laskin niin yhdeksän taisi olla vielä pystyssä. Näköalapaikka oli täynnä turisteja auringonlaskun aikaan, mutta sain silti ihan kivoja kuvia otettua.

Yövyimme 13th Apostle hostellissa Princetownissa, joka oli pieni kylä keskellä ei mitään, noin vartin ajomatkan päässä apostoleilta. Hostelli ei ollut mitenkään ihmeellinen, eikä henkilökuntaa näkynyt koko aikana kun siellä olimme.

Aamulla menimme uudelleen katsomaan apostoleja, ja maisema näytti ihan erilaiselta kirkkaassa päivänvalossa. Taas otin varmaan 300 kuvaa, hups.

Matka jatkui De Arcille, joka oli tuollainen kivikaari. Ilma oli taas tosi lämmin, ja käveleminen näköalapaikoille oli aika rankkaa. Maisemat olivat kuitenkin aina sen arvoiset!

London Bridge, jolle joskus 80-luvulla oli jäänyt kaksi turistia loukkuun, kun maa sillan ja mantereen välistä oli sortunut

Menimme ostamaan lounasta ja istuimme koirarannalla syömässä. Aurinko ei enää paistanut ja mun haaveet uimisesta musertuivat.

Saavuimme seuraavalle hostellille Port Fairyyn (YHA), jossa meillä oli oma huone. Vietimme muutaman tunnin jutellen mm. Amerikan politiikasta ja Suomen ja Saksan koulujärjestelmistä. Kuulimme myös miten Ranskassa opetetaan englantia: annetaan sanalista eteen ja se pitää opetella ulkoa.

Illalla menimme käymään Tower Hillin luonnonsuojelualueella, jossa näimme koalan (!), kenguruita ja emuja. Pupujakin näkyi aika monia.

Tumma möykky puussa on siis koala, joita näkee enää tositosi harvoin luonnossa, koska ne ovat niin uhanalaisia

Äitikengut

Isäkengu, joka oli tosi iso

Emu tunkeilemassa grillipöytään

Illalla kokkasimme hostellilla ja pelasimme Trivial Pursuitia. Kysymykset koskivat pääosin Australiaa, mikä teki pelistä aika vaikean. Ja siis pelasimme lastenversiota...

Aamulla menimme kävelemään Griffits Islandin ympäri. Näimme mm. wallabin.

Ajoimme viimeisen päivän aikana vielä Portlandiin, jossa ei ollut oikeastaan muuta kuin tehtaita ja vanhoja ihmisiä. Sen jälkeen oli vuorossa neljän tunnin ajomatka takaisin Melbourneen. Pysähdyimme pikkukylässä, jossa oli kuuma kuin saunassa. Jopa tuuli tuntui polttavalta iholla.

Illalla Melbournessa menimme hostellille (All Nations) ja valmistauduimme baari-iltaan. Hostellin aulassa tapasin mukavan naisen, joka seuraavana päivänä auttoi mua varaamaan mun ja Ilonan itärannikon reissun.

Mun kaveri Silja, josta ootte kuulleet ennenkin, oli sattumalta myös Melbournessa samaan aikaan, joten pyydettiin häntä mukaan baarireissulle. Tavattiin myös suomalainen Joonas, ja oli kyllä tosi hauska ilta/yö.

Mä ja Silja ja emu ja joku jota ei tunneta

Nukuin kolme ja puoli tuntia, enkä todellakaan pystynyt syömään aamupalaa :D. Lähdettiin uloskirjauksen jälkeen Lucien ja Nicolen kanssa Fitzroyhin kiertelemään ja katselemaan katutaidetta. Löydettiin myös söpö ranskalainen creperie, jossa vihdoin sain syötyä aamupalaa.

Loppupäivän vietin hostellilla suunnitellen ja varaillen (ja maksellen) itärannikon matkaa, ja kävimme myös ajelemassa ilmaisella City Cicle ratikalla. Illalla haimme sushia ja muuta evästä 12 tunnin yöbussimatkaa varten. Bussissa en tosiaankaan nukkunut yhtään, mutta kun tiesi pääsevänsä takaisin Sydneyyn, matka sujui yllättävän nopeasti. Uudenvuoden aatonaaton vietin Jessican kanssa altaalla ja kotona siivoillen.

Melbourne oli tosi kiva kaupunki, ja voisin kuvitella meneväni sinne vielä uusiksi joskus. Tästä matkasta jäi tosi hyvät muistot ja pari kivaa polaroidkuvaa tuhannen muun kuvan lisäksi.

Tänään mulla alkoi viimeinen työviikko, mikä tuntuu ihan omituiselta. Lapsetkin on aika surullisia mun lähdöstä ja halailee koko ajan. Aika on kulunut tosi nopeasti, enkä voi uskoa, että oon ollut jo neljä kuukautta täällä. Saa nähdä millainen kulttuurishokki ja kaamosmasennus iskee, kun tuun Suomeen kolmen viikon päästä.

~ Hilda